Kuulemiin

Eräänä helmikuisena aamuna ennen sianpieremää laahustin lumisateessa kohti Helsingin Kirurgista sairaalaa.
Nyt oli systeemit ajettu sellaiselle tolalle, että kuulemattoman korvan arvoitusta päätettiin alkaa tutkimaan oikein tosissaan. Odotusaulassa unihiekkoja silmistäni raaputellen odottelin kuulotestiin joutumista.

Lääkäri halusi kuitenkin ottaa näytepalat nenästäni. Nenästä! Mikä helvetti näitä vaivaa kun sinne klyyvariin pitää ainä päästä ronkkimaan? Kysymyksillään hän kartoitti myös poskiontelon tulehduksen mahdollisuutta, sen ratkaisunahan olisi iki-ihana punkteeraus.
Tunsin kuinka kylmä hiki kasteli T-paitani.

Mä olin jo aikalailla kauhusta kankeana kun nenän puudutus pääsi käyntiin. Neulan sijaan lääkäri pyöritteli puudutusaineeseen kasteltua pumpulipuikkoa sieraimeni sisällä hi-taal-la liik-keel-lä. Varmaankin puoli minuttia epämiellyttävää tunnetta ja sitten toinen puoli.

Melissa Etheridge (feat. Joss Stone) ~
Piece Of My Heart [Janis Joplin tribute 2005]

Itse näytteenottohan vaati jonkinmoisen levittimen nenäreikään, jotta itse työkalu mahtuisi operoimaan. Jo ensimmäisen lääkärikäyntini ohessa Hyvinkäällä 2010 totesin; nenäreikä ei veny kuten esimerkiksi persreikä. Itse operaatio oli sarja tarrautumisia ja nyppäisyjä muutaman kerran, ennen kuin pala minua suostui tarttumaan pihteihin. Nenästä syöksähti verta aika runsaasti. "Se on kyllä tuo vasen puoli mikä minulla on ollut ongelmana." "Voin minä sieltäkin ottaa palasen." Ja taas mentiin. Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Saatuaan haluamansa palat minua lääkäri kehoitti minua menemään leikkaussalin ovelle odottamaan korvaoperaation alkua. Notkuvin polvin ja veristen paperiliinojen kanssa tasapainoitellen lysähdin aulan penkille vetämään henkeä. Eipä taida olla kuulontarkastuksesta kyse tälläkään kertaa.

Juurikin saatuani verihyökyaallot taltutetuksi seuraava hoitaja huusi minut saliin sisään. Kävin makaamaan operaatiopöydälle lääkärin ja kolmen hoitajan häärätessä ympärilläni. Nämäkin olivat kaikki naisia. He arvelivat vasemmassa välikorvassani olevan nestettä, joten tärykalvoon puhkaistaisiin pieni reikä ja reikään asennettaisiin pieni titaaninen "pilli", korvani siis putkitettaisiin.

Lääkäri kertoi puudutusaineen polttelevan korvassa, mutta hitaasti kymmeneen laskettuani se olisi mennyt ohi. Oikeassa hän oli; se todellakin poltteli ihan pirusti, mutta meni ohi myös.

Ennen kuin lääkäri pääsi tekemään viiltoa eräs hoitajista kehoitti pyytämään lisää puudutusainetta jos sattuu. Häh? Ettekö te tiedä paljonko puudutusainetta laitetaan, ajattelin. "Joo, pyydä lisää vaan hihkuivat toiset hoitajat taustalta. Vaikka teillä oli nyt aika hyvä myyntipuhe, niin eiköhän kokeilla tällä ensiksi.

Lääkäri asetteli pääni millilleen oikeaan asentoon ja käski olla liikuttamatta sitä, sitten hän työnsi ohuen terävän instrumenttinsä korvaani. Taisin päästää jonkinlaisen ähkäisyn ja säpsähtääkin terän tehdessä viillon tärykalvoon. "Pyydä vain lisää puudutusainetta."

Lääkärin tunkiessa titaanipilliä korvassa olevaan reikään aloin päästellä enemmänkin ääniä ja kiemurtelin pöydällä. "PYYDÄ VAIN LISÄÄ PUUDUTUSAINETTA!" "Tämä on melkein paikallaan" sähähti lääkäri hampaidensa välistä. "Laita, laita" minä kiljuin.

Istuin sitten pölmästyneenä pöydällä ja yritin arvioda kuulemaani. Vasen korva kuuli ehkä paremmin kuin ennen, mutta äänenvoimakkuus heittelehti pahasti ja puheääniin tuli välillä metallinen soundi. Korva tuntui märältä, joten jotain nestettä sieltä oli valunut. Nestettä valuisi myös parina ensimmäisenä yönä kertoi lääkäri. Jokseekin päästäni sekaisin lähdin kompuroimaan ulos ovesta, pysähdyn kuitenkin kynnyksellä. "Kiitos oli tosi kivaa." Sitten jatkoin matkaani.

Seuraavien päivien aikana kuulo palautui uomiinsa ja myöhemmin tehdyssä kuulotutkimuksessa kävi ilmi että kuulen putkitetulla korvallani paremmin kuin oikealla luomukorvallani. Puolentoista vuoden kuurous oli vihdoinkin ohitse, ainakin toistaiseksi. Titaanireikä kuulemma pullahtaa itsekseen korvasta ulos vuoden parin kuluttua. Mitä sitten tapahtuu jää nähtäväksi.

99 problems

Ilmoitin tänään töihin etten pysty pääsäryltäni suoriutumaan sinne saakka. Jäin kotiin kirjoittamaan blogia.

Työkokeilu/ -valmennus päättyi vuoden vaihtuessa ja sain viikko sen jälkeen tiedon puhelimitse eläkevakuutusyhtiöltä, osa-aikainen työkyvyttömyyseläke on on myönnetty minulle määräajaksi, kesäkuun loppuun saakka. Viikon verran olen odottanut päätöksen kolahtavan postilaatikkoon, vaan eipä sitä ole näkynyt.

Mitäpä tuota murehtimaan. Ilman päätöstä en voi tehdä työsopimusta osa-aikaisesta työnteosta duunissa, jossa olen puolisen vuotta harjoitellut veronmaksajan alkeita, siis työssä käymistä. Olenhan mä duunissa koko ajan käynyt, tosin ilman sopimusta vuoden alusta lähtien, joten jos sitä lappua ei pikkuhiljaa rupea näkymään, niin eipä ne taida maksaa mulle palkaakaan. Toisaalta jos sopimusta ei tehdä niin maksavatkohan ne mulle eläkettäkään. Itse asiassa ne eivät olleet maksaneet tammikuun alussa yhtään mitään. Viimeksi olen rahaa saanut joulukuun alussa, joten pakkaselle on ilmojen lisäksi mennyt tilikin. Onneksi ei tarvi nälkää nähdä, vaimolla hyvä työ ja tilillä on katetta... ai, ei ole vai? No jo pienestä kiinni, yhdestä kuukausiliksasta. Itse asiassa ei edes siitäkään, vaan kuukauden eläkkeestä. Olisi pitänyt sijoittaa nekin rahat hyvätuottoisiin valtion obligaatioihin niin voisin elää nyt mukavasti koroilla. Mutta kun en.

Lääkärini Meilahden keuhkopolilta soitti. Hän nykyään mies, katsotaan kauanko tilanne pysyy samanlaisena. Viimeisen kuukauden aikana päänsärkylääkkeitteni käyttöaste on noussut päivittäiseksi. Jokin keitos porisee vasemman poskiontelon tietämillä. Joulukuussa, ja miksei nykyäänkin, suuhun saattoi luiskahtaa valtava räkäklöntti vaikka kesken lauseen. Joskus sellainen aiheutti kutinaa nielussa ja sitä kautta oksennusrefleksinomaisen yskänkohtauksen jota kesti kunnes klöntti oli poistunut kehosta. Viime viikon olen huuhdellut nenäkannulla klyyvariani ja voi omin silmin todeta vuorokausikertymäksi peukalonpään verran punavihreää limaa, joko paloina tai kokonaisena, riippuu vähän päivästä.

Siinä vaiheessa kun kipu alkoi säteillä ikeniin pyysin lähetteen verikokeisiin. Kesällä Pr3-vasta-aineet olivat alle yhden, joulukuussa 1,5 ja nyt tammikuussa 1,7. Ne eivät tule laskemaan, vaan jatkavat hidasta ja tuskaista nousuaan kunnes kuolema meidät erottaa. Tai sitten rituximab. Lääkärini usutti minut uusiin verikokeisiin jotta immonoglobuliiniarvoni, eli kehon vasta-aineiden taso saataisiin selville. Rituxmab lääketiputusta ei voida aloitaa jos arvot ovat liian alhaalla. It's like 2014 again! Tämä rumba alkoi tosin puoli vuotta laskettua aikaa etuajassa ja se vähän vetää mietteliääksi.

Mä olen ollut siis koko ajan oikeassa, tämä perkele uusiutuu väsymättä heti kun rituxin määrä kehossa laskee riittävän alhaiseksi. Koskaan aiemmin ei lääkettä ole annettu ennakoivasti, vaan aina on terveydentilani ajettu päätyyn saakka. Nyt lääkettä ainakin vakavasti harkitaan. Jesh! Arvioni lääkkeen puolentoista vuoden vaikutusajasta on nyt kuitenkin kutistunut 13-14 kk:n mittaiseksi. Se ei mitenkään ole hyvä uutinen. Olisikohan taudin aikaistumiseen vaikuttanut joku muu syy? Hmm, no ainakin tarkkaan saavat tähdätä seuraavat määräaikaiset eläkkeensä jatkossa.

Eikä tuo perhanan silmä ole kuivunut yhtään. Soitin silmäpolille ja kysyin koska kyynelkanavaan asennettu silikoniputki mahtaa oikein alkaa toimia. Vasta kun se poistetaan, oli vastaus; siis huhtikuussa. Eräs kohtalontoverini kirjoitti facebookissa samasta vaivasta omalla kohdallaan. Ei auttanut putki vaan piti tehdä avanne. Huokaus.

Kävin muuten kuulotutkimuksessakin, työterveyteni hoitaa myös niitä. Vasemman korvan kuulo on selvästi heikentynyt ilman kautta etenevän äänen kautta, eli normaali kuulokkeilla. Vähän erikoisemmilla "kuulokkeilla" kuulin luun kautta etenevän äänen jopa paremmin kuin oikealla puolella. Tätä tutkimuskäyrää esittelin Meilahdessa joulukuussa kun tapasin lääkärini. Hän katsoi sitä mutta sanoi ettei tee paperilla mitään, koska kaikki ovat järjestelmässä sähköisenä. Hän tilasi minulle kiireellisen ajan tutkimuksiin HUS:n korvaklinikalle jotta käppyrä saadaan sähköiseen järjestelmään. Sain ajan helmikuulle. Tänään puhelimessa hän valitteli että olisi ollut hyvä jos olisin päässyt sinne korvalääkärille jo aikaisemmin, vaikkapa tänään. Niin, no niin, eipä se olisi kesää vielä tehnyt. Ne olisivat tehneet kuitenkin sen saman testin ja sen jälkeinen toimenpideaika tulee olemaan varmaankin joskus alkukesästä.

Ja sitten vielä olisi... ei annetaan olla jo. Nyt saa tämä kitiseminen riittää.

Hyvää jatkoa kuitenkin teille kaikille ja muistakaa pysyä poissa negatiivisten ihmisten vaikutuspiiristä. Ne kuulemma ottavat pois tuulen niiden ihmisten siivistä jotka haluavat liitää positiivisella asenteella elämänsä horisonttiin. Ne perkeleet.