Syöksy sementtiin

Tiistai 3.5.

Vähän tehokkaampi sauvasekoitin.

Töitten jälkeen syhkäisin saksalaiselta kuulostavaan rautakauppaan haalimaan Golfin tavaratilan täyteen lattian rakennusmateriaalia. Myyjä kertoi ettei heillä ole pikabetonia, joten plan-B käyttöön ja tavallista kyytiin. Päätin pelata sen rastin varman päälle ja otinkin eilen suositellun kolmen sijaan neljä säkkiä matkaani.

Kotona sitten vedimme parhaat paskavarusteet päällemme ja aloimme Marjon kanssa väsäämään ekaa omaa lattiaamme.



Hirveän tomupilven keskellä sotkimme poravasaralla sankossa lälliä, jonka kävimme hartaassa tunnelmassa yhdessä kaatamassa huoneeseen. "Siitähän tuli kärpäsenpaskan verran" kommentoi rouva. "Jos tehtiin liian paksu satsi" valoin uskoa joukkueeseen.

Toinen pussillinen = toinen sangollinen oli tosi löysää litkua, mutta sen levitettyäni olin pakoitettu laskemaan määrät uusiksi. Huone on kaksi metriä leveä ja 1,7 metriä pitkä, ja puolet käytettävästä olevata määrästä riitti 15 sentin viipaleeseen, 1,55 metriä siis jäljellä - eikä korkeus riittänyt kunnolla edes raudoitukseen saakka. Kolme säkkiä my ass. Onko se pikabetoni muka niin paljon riitoisampaa?

Tasoittelen hiekkaa, sitten styrox ja raudoitusverkko...

Ehdin hakemaan paikallisesta rautakaupasta 12 lisäsäkkiä ennen sen sulkeutumista, jotta saataisiin hommat loppuun. Jossain kohtaa sitä pölyä yskiessäni huomasin ettei minulla ole hengityssuojaintakaan enään mukana.



Yhteensä 13 säkin nostelun, sekoittamisen, yskimisen ja lopputuotoksen lankunpätkällä levittämisen jälkeen selkämme olivat ihan rikki, mutta pannuhuoneeseen oli kuitenkin ilmaantunut selvästi havaittava harmaa massa jota jotkut jopa lattiaksi nimittävät. Me puolestamme raahauduimme naapuriin Katin luokse suihkuun - meillähän ei tullut lämmintä vettä, koska ei ole lämminvesisäiliötäkään.

...ja lopuksi betonit päälle ja viihtyisä huone on valmis.

Ennen nukkumaanmenoa luin ehjän pussin kyljestä, että uusi betonipinta pitää pitää kolme vuorokautta kosteana joko muovilla päällystämällä tai kastelemalla.

"Hah, mehän tehtiin niiiiiiin märkää litkua lopuksi ettei se kuivu viikkoon."


Omaan nerouteeni luottaen pirskottelin kannusta armollisesti vähän vettä peränurkkaan, ja hain lisäsi tarkkuustyöhön vessasta säälittävän sumutepullon jolla Marjo kastelee hiuksensa. "Kyllä onnistuu, asiantuntija palveluksessasi ja ennen kaikkea, se nyt vaan on tyhmää maksaa kun voi tehdä kaiken itse."

Aloitetaan alusta - kolmas kerta toden sanoo.

Noin 5000 kiloa ylimääräistä metallia ja vettä.

Maanantaina 2.5.
Vesiboilerin purkaja saapui tontille, ja hän aloitti metallin polttoleikkauksen samalla kun kapusin autooni ja suuntasin keulan kohti Vantaan Tammistoa. Olo oli kuin koululaisella ekan päivänä, vain reppu ja heijastin puuttuivat. Tässä(kin) osoitteessa olen joskus työskennellyt, joten vanhoja naamoja pääsi heti moikkaamaan. Oma duuni, työpöytä ja viimeisimmät työkaverit jäivät Espoon Lommilaan (terveisiä vaan täältä suuresta maailmasta) yksinkertaisesti siksi, etten saanut lääkäriltä lupaa/ määräystä tehdä kuin 50% työpäivää - siis 4 tuntia päivässä. Isompaan myymälään häviääkin tällainen toipilas helpommin, ja sieltä löytynee minunkin vartalolle nyt paremmin soveltuva toimenkuva. Hoitosuunnitelmaan on kirjoitettu tällaista sirkusta vuoden loppuun saakka, saa nähdä sitten miten maailma tai minä makaan. Ensimmäisen puoliskon päivää pyörin lähinnä ympyrää, ja lopun aikaa roudasin tavaroita remontin alta vanhalta puolelta uudelle osastolle. Loppujen lopuksi lähtö kotiin tuli nopeasti, eikä olo ollut normaalista poikkeava.

Kotona puolestaan vesisäiliönpurkaja oli saanut kuution lihoiksi, ja kertoi sen olleen uransa vaikein vastustaja - hyvä meidän talo! Kaasutkin olivat melkein pullosta loppuneet kesken operaation, koska metalli oli paksua ja sitä oli runsaasti. Marjo kertoi sisällä olleen aika katkun hänen saapuessaan kotiin, ja Arttu oli karannut ulos puolipökerryksissään saman tien kun ovi oli auennut. Saunaosasto oli kuulemma ihan harmaana savusta ja siellä kaikki pinnat olivat mustien palojätehiukkasten peitossa. Vesisäiliön yläpuolella olevaan kodinhoitohuoneeseeen on kerrosten välillä huoltoluukku joka ei enään ihan loppuun saakka mene kiinni pesukoneen ja lavuaarin viemäröinnin jälkiasennuksen vuoksi. Siinä huoneessa ovat pyykit ja siellä myös säilytetään kaikenlaista tavaraa kuten kesävaatteet, jotka haisivat pistävästi savulle, samoin pukuhuone, pesuhuone ja sauna. Sitä vitun mustaa mönjää oli ihan joka paikassa.

Taistelutanner oli kärsineen näköinen, huom. palojäljet seinissä.

Vihdoinkin kun metallihirviö oli saatu osina pihalle, pääsimme tutustumaan juurikin paljastuneeseen uuteen huoneeseen. Harmi ettei lattiasta ollut enään mihinkään,vaan sen betoni rapsahteli kävellessä rikki. Koko systeemien myyjäkin kävi ihmettelemässä odottamatonta takaiskua ja koetti kaivaa meille äijän nopeasti valamaan lattiaa, mutta kukaan ei päässyt paikalle näin nopealla varoitusajalla. "Käy ostamassa kolme säkkiä pikabetonia, styroksia eristeeksi ja raudoitusverkkoa niin teet itse." Niin kai se sitten täytyy tehdä.

Grande Fiasko

Tässä blogissa alkaa tapahtua oudompia asioita, stranger things are starting to begin. Olen kirjoittanut ja julkaissut "Aloitetaan alusta" -tekstin tänne bloggeriin kaksi päivää sitten. Tsekkasin ulkoasun ja testasin videolinkit - kaikki toimi. Itseasiassa kirjoitin sen kaksi kertaa koska ekan julkaisun jälkeen lopullinen versio hävisi ja jätti luonnosarkistoon puolikkaan raakilevedoksen. Harsin silloin samantien tekstin kasaan ja se oli valmis klo 1:28 yöllä, enkä pitänyt lopputuloksesta, mutta en jaksanut enään ruuvata sitä. Arvatkaapa mitä nyt on tapahtunut? Teksti on hävinnyt ja jäljellä on se saatanan ihan sama puolikas raakileversio. Tämä show lienee poikinut kaikkien aikojen antikliimaksin, urpå kirjoittaa blogia blogin kirjoittamisesta - surullista. 


Koska tänään tulee Euroviisujen finaali niin ajankohdan ja henkilökohtaisen vitutuksen vuoksi jää arkipäivän kommelukset seuraavaan tekstin käsiteltäväksi. Sieläpähän mietitte onko talo enään pystyssä vai olenko jo kuollut työstressiin - voihan olla että tätä kirjoittaakin Marjo joka yrittää stieglarssoneita ja vetää hirveet hillot post mortem. Kimmo voikin lopettaa lukemisen tähän, koska Euroviisubiiseillä mennään. 
Pankaahan tuosta Lena laulamaan.

Mietin että mitäköhän biisiä voisin kuunnella viiden vuoden päästä himassa,  luultavasti tuota - kaikki muut olisivat jo unohtuneet. Lena on tehnyt kisojen hienoimman videon ja saanut nopealla ja täysin epätieteellisellä vilkaisulla paljon, kenties eniten katsojia kisabiisestä. Nainen sai rystysen silmäänsä /  she's got knuckle in her eye, ei ole ehkä helpompia lauseita aloitaa kilpailukappale, eikä loppulyriikkakaan käy mitenkään järkeen. Hypnoottinen monotoonisuus kuitenkin alkaa vetomaan useamman kuuntelukerran jälkeen ja siksipä tätä voi kuunnella myöhemminkin. Samasta syystä tällä biisillä ei voittoa tule, jengi ei lämpene/äänestä tätä yhden tai kahden kuuntelun perusteella. Siihen perustuu veikkaukseni Ruotsin voittoon, pariin kuuntelukertaan ennen kuin diebeteksen oireet ilmaantuvat äklömakeasta showsta johtuen. Tyylikkäämmin tuotettu ja ihan helvetin paljon vaikeampi laulaa on Unkarin kappale, mutta köyhä lavashow  ja kamala kolttu eivät toimi puhelinäänestyksessä. Ehkäpä asiantuntiaraati auttaa tässä asiassa.


Vielä Georgia, joka ei voi voittaa näitä kisoja pariin vuosikymmeneen, koska sota Venäjää vastaan aiheuttaa poliittisen muurin jättää äänestämättä (Etelä-Ossetia, elokuu 2008). Maa on mielestäni tuonut viivalle hienoja kilpureita, paitsi se "yko ono" rauhanlaulu pari vuotta sitten, ja "We don't want Put in" diskattiin Venäjän kisoista, vai oliko se sittenkin boikotti vaatimuksille muuttaa sanoja. Tänä vuonna maan omissa karsinnoissa voittaja bändillä oli blondi laulaja, mutta mutta, ainakin hiusten väri vaihtui ruskeaan Dusseldorfin kokoonpanoon. Paraniko vaihtamalla? Ihan varmasti.

blondi

brunetti

I Will Be Popular?

Vittumaista huomata puolivälissä kauppareissua rallattaneensa puoliääneen Valko-Venäjän euroviisubiisin kertsiä, "I Love Belarus..." No en helvetissä Lukashenkon diktatuuria rakasta, pitäisi demokratian nimissä sulkea kisoista koko maa, tuo Euroopan oma Pohjois-Korea. Olisivat "rakastaneet" ihan mitä muuta tahansa kuin Belarusta, vaikka Rock'n Roll:ia, eihän tuollaista kansallissosialismia voi muut maat diggailla. Tämän siitä näköjään saa kun politiikka sanelee mikä on hyväksyttävää taidetta, kertosäe ainoastaan jää ärsyttävästi päähän soimaan. Ja balalaikan rimputus.

Euroviisuliite
Tänä vuonna on kuitenkin tarjolla monta kelpo rallatusta, joista kolme kunnon taidepläjäystä, mutta myös pari lastenlaulun tasoista esitystä jo nimiensäkin puolesta (Boom Boom ja Ding Dong) sekä uskomattoman huono Portugali. Tarjoan kuitenkin taustamusiikiksi omaa suosikkisävelmääni. Tässäpä teille Unkari, joka Sveitsiä köyhempänä vetää hatusta Celine Dion kopion, Kati Wolf:in. Sveitsihän voitti tuolla tempulla 1988, tosin nyt ei ihan taida ihan paukut ihan riittää tässä kisassa. Mitähän jos rahat olisivat riittäneet Celineen, olisiko se ollut se viimeinen niitti voitolle ja Unkarin valtion tv-yhtiön konkurssille? Eipä ole Katissa mitään moittimista, mitä nyt tuo live-show vähän pelottaa. Tämä veto kuulostaa joka kuuntelulla aina vain paremmalta ja video suorastaan pelastaa päivän, varsinkin jos sitä vertaa Unkarin oman karsinnan luomuversioon.

Unkarin karsinta (köyhä versio) - klikkaa tästä

Vuosi on kulunut blogikirjoittajana, kun huomaan tekeväni samoja asioita joista olen jo kirjoittanut silloin joskus. Pensasaita on taas leikattu, siitä samasta paikasta vuokratulla kunnon leikkurilla, ja Kekkilän multaa on ostettu hintaan 15,90 € - nyt sai vain neljä säkkiä, mutta palvelu oli tällä kertaa hyvää; tyttö nosti säkit autoon mun apuna. Vappukin vieraili taas ja Suomi aloitti lätkän MM-kisaurakan jälleen kerran,  ja sitten on vielä yksi jokakeväinen hullutus: Euroviisut. Niistä lisää vähän myöhemmin, mutta jos pensasaidat ja puutarhassa möyriminen kiinostaa niin tässä linkki hieman vähälahjaisemman kirjoittajan blogiin.
http://marjonmietteet.blogspot.com/
Seikkaileehan toki siellä myös kaikkien rakastama Janne-hahmo.


Oli kotiseutu mulla tuolla...
Isä täytti vuosia synkässä pohjolassa, joten sieläkin tuli pyörähdettyä. Karut olosuhteet näköjään tylsistyttävät elämän visuaalisen puolen arvostuksen. Naapuriin viritellään pikkuhiljaa Golf-kenttää, ei sitä kolopalloversiota, vaan Volkkarin raadoista. Kaipa se on valmis kun siinä on 18 samanlaista romua, kaikkien niiden muiden auton, moottorikelkkojen, veneiden ja kuorma-auton raatojen lisäksi. Jotenkin tulee mieleen joskus tv:stä nähty dokumentti Grönlannista ja eskimoiden kurjan näköisistä elinoloista. Kylä näytti about samalta kuin 20 vuotta sitten, samat talot ja ihmiset, joista osa ihan samoissa autoissa.

Juhlat menivät suht paikallisten normien mukaan, kansaa saapui paikalle pitkin päivää, kuka juhla- kuka työvaatteissa, - osa pestyissä, osa ei. Kahvia ja pullaa tarjottiin, ja illalla konjakkia. Muutaman juoman jälkeen yksikin lyyli huusi minulle "Tarjoilija", kun kävin musta puku päälläni katsomassa tilannetta olohuoneen puolella. "Ja mä kun luulin olevani vähintäänkin hovimestari." Pääsiäismaanataina, palattuamme takaisin kotiin, teimme puutarhatöitä helteessä, kun isä soitti ja kertoi käyneensä moottorikelkalla mökillä. Reki oli pitänyt jättää matkan varrelle, koska hanki oli niin pehmeää ettei kelkka jaksanut vetää sitä. Vauhdilla sitten pääsi pahoista paikoista yli, perille ja takaisin.

Sporttia, bodya ja tsemppistä
Juoksuakin kokeilin parin viikon tauon jälkeen. Piti juosta tuttu 11 km:n lenkki ryhmän mukana rauhalliseen tahtiin. 28 minuuttia ja 45 sekuntia riittivät 4,5 km:n päähän, sitten olikin eväät syöty ja paluu kävellen takaisin alkoi. Onneksi maisema oli kaunis ja aurinko paistoi, pari kertaa yritin juosta, mutta kroppa ei jaksanut pysyä oikeassa asennossa paria sataa metriä pitempään. Viimenen kilsa sentään tuli hölkällä, kun kaveri tuli vierelle juttelemaan enkä kehdannut enään antaa periksi kävelylle. Onhan tämä silti yksi suurimpia henkilökohtaisia tragedioita mitä maa päällään kantaa, mä en tiedä etukäteen omaa päivän kuntoani. Yleensä sen huonon päivän tietää vasta kun paskat on jo housuissa, keho ei varoita etukäteen tai sitten en osaa kuunnella sitä enään.

Arttu vai poltergeist?
Piti hetki miettiä pari päivää sitten että mitä oiken eteisessämme on tapahtunut. Hetkeä aiemmin en ollut huomannut mitään ja kun seuraavan kerran kuljen ohi niin matto on täynnä linnun höyheniä. Niiden omistaja löytyi keittiön ulko-oven edestä reporankana makaamasta. Vanha herra oli tuonut saaliinsa näytille, ja näin kantanut oman kortensa kekoon yhteisen hyvinvointimme eteen. Vastuuntuntoinen kissa, mutta ensi kerralla hiiri tai joku muu haittajyrsijä, jooko.

Tänä aamuna löytyi itseltäni illalla syömättä jäänyt puolikas Kabanossi-makkara olohuoneen matolta, pienet hampaat olivat jäkertäneet sen päästä palasen. Jollekin talomme asukkaalle on ilmeisesti tullut ärsyttävä pikkunälkä yön pimeinä tunteina - ihan normaalia että vappuyönä syödään grilliruokaa hiukopalaksi.


GT5
Suuri kevätturnaus on saavuttanut yhden päätepisteensä, sain ajettua pois kaikki tallipäälikkökisat pleikkarilla. Itse asiassa se konehan ne kisat ajoi, minä vain annoin suuntaa antavia ohjeita kisataktiikasta. Endurance-sarjan kaikkien kisojen voitosta sai palkinnoksi Ferrarin viimevuotisen F1-auton. Siis Fernado Alonson hopealle jääneen romun? Hyi, yäk! Onneksi minulla on jo kuitenkin valmiiksi tallissa Kimin aikainen kilpuri, now that's what I call Ferrari. Olisihan noita kisoja vielä tarjolla toisella koneella ja käyttäjätunnuksella, mutta eipä taida enään napata pyörittää myllyä kolmea vuorokautta putkeen hullun kiilto silmissä. Nyt tosin pitäisi itse ajaa nuo samat kisat läpi: Suzuka 1000km, Tsukuba 9 tuntia sekä Le Mans ja Nurburgring 24 tuntia. Tarvii varmaan palkata joku kesähessu ajamaan, kun itse enään ehdi, pitää mennä huomenna maanataina töihin Vantaalle - Tammisto here I come!

Kylmä Vappu
Vapusta selvittiin taas tänäkin vuonna ilman kissan kusen makua suussa, mutta talossa on tavallista kylmempi. Se ei johdu raekuurosta aattona, vaan siitä että lämminvesivaraaja tullaan purkamaan maanantaina ja viime perjantaista lähtien ei ole lämmitys ollut päällä. Juhlittiin romanttisesti takkatulen loisteessa viisukipaleita kuunnellen netistä. Eilen otin lämmityksen pois myös käyttövedeltä ja tänä iltana tyhjennän boilerin lähiojaan, mittailin säiliötä ja sieltä olisi valumassa 4200 litraa nestettä, jos kaikki käy kuin elokuvissa.


Vinnaren?

Kassajonossa hyräilin ja heiluin jo Ruotsin viisubiisin tahdissa. Musa oli onneksi päässä vaihtunut ja belarus-piina päättynyt. Maybe there is a God. Jos nyt rahaa pitäisi lyödä jonkun puolesta, niin Eric Saaden piirtäisin kuponkiin. Ihme ettei kukaan ole nostanut meteliä rumpukompin plagionnista, biisin alku on kuin Boney M:n "Rasputin". Vaikka Eric laulaakin känättävällä äänellä, tulevat äidit tyttärineen kuitenkin äänestämään tätä isosti. Kertsi lauletaan ÄRsyTTävästi painottaen, mutta tuo temppu liimaa sen jokaisen kuuntelijan korvien väliin soimaan. Lavashow svengaa kuin hirvi ja kliimaksina rikotaan lasiruudut. Nyt äänestävät jo hieman pojat ja isätkin. Suède douze point.