Terveisiä Marjatalle

Lumisen Klaukkalan voisi vaihtaa kesäiseen Pariisiin

Anoppi käy kuulemma joka aamu kurkkaamassa olenko kirjoittanut uutta tekstiä, ja joutunut useasti muiden tapaan tyytymään vanhaan stooriin.

Blogini aiheita tänään ovat:
Vierailu Ivaloon kesällä 2010
Klaukkalainen wc-desing on saanut kansainvälistä huomiota
Viikon terveyskatsaus

Lisäksi blogi käsittelee vielä seuraavia asioita:
Zumba-tapahtumassa meinasi tulla paskat housuihin
Kotiteatteri tuhosi mielenterveyden
Gran Tourismo 5 vaarallisempi kuin Jehova
Loppukevennyksenä: maailman huonoin biisi

Parempi laittaa tästä taustamusat soimaan ja aloittaa pääaiheillamme.

Kesäinen automatka Ivaloon
Juhannusaattona anopin kalenterissa luki aivohalvaus, ja siitähän se mummo kellahti nurin. Tämän elämän arpajaisvoiton myötä oikea puoli kehosta halvaantui, eikä puhuminen, kirjoittaminen tai kommunikoiminen juurikaan onnistunut muuun maailman kanssa. Marjo ja Jouni ajoivat Ivaloon heti seuraavana päivänä kuin astuimme ulos Italian lennolta. Minä, hän ja kissa lähdimme uudelle automatkalle kohti Lappia heinäkuun puolivälissä. Ensimmäinen yöpyminen tapahtui hotelli Ö:ssä aurinkoisessa Jyväskylässä, herra ja rouva Ö perheineen on majoittanut meitä useastikin matkalla johonkin suuntaan.

Daihatsu Charade from early 80's

Seuravana päivänä ajoin itse koko matkan määränpäähämme. Ivalo my ass. Miten ihminen kesti kolme muuttokuormaa yhdessä kesäkuussa silloin aikojen alussa kun siirsin kasettidekkini ja pikeepaitani Marjon opiskelijakämppään Tampereelle. Nyt oli alla Golf ja silloin Daihatsu Charade, kolme sylinterinen 999 kuutionen diesel, ei turboa, jossa huikeat 36,7 hevosvoimaa.
Perkele, mun isän silloisessa mootorikelkassakin oli tuplatehot tuohon koppimopoon verrattuna.

Koko reissun aihehan oli synkkä, Marjatta osasi silloin suurin piirtein sanoa joo ja ei, mutta se olikin ihan arpapelia osuivatko ne oikeaan kohtaan. "Jouni" oli tuskaisen vaikea kirjoittaa, ei siis kynällä vaan kirjainpalikoilla ja niitä kirjaimia oli tarjoilla vain ne viisi.  Muistelin että pari kuukautta sitten hän ajoi oman Golf:insa meille ja tuli minua "hoitamaan". Nyt auto myytiin hänen veljelleen, koska jos ja kun paluu ratin taakse tapahtuu, ovat uudet mallit jo markkinoilla. Nyt hurruteltiin pyörätuolilla ja luotettavan Janne-moottorin turvin käytiin jopa läheisellä biitsillä palelemassa. Paikalla oli varhaisteini joka meni uimaan, luultavasti liimaa haistellut kun on aivonsa tuhonnut, ja koiran ulkoiluttaja toppatakissaan. Täällä on ihmiset karuja ja maisema yksinkertaista... Eikä se herkku siihen loppunut. Helteisen heinäkuun aamuna 2010 syttyi auton kojelautaan äänimerkin saattelemana lumihiutaleen kuva varoittamaan teiden jäätymisestä, lämpömittari näytti +3 astetta. Ryssän helvettikin on lomakohde jossa saletisti natsaa tämän rinnalla.

Ulkomaalaisia uudessa vessassa

Free your mind and your ass will follow.

Meillä kävi oikein ulkomaan eläviä vierailemasssa tässä taannoin, ranskalaisia opettajia jotka olivat tulleet oppilaidensa kera vaihtoon Marjon kouluun. He ihmettelivät varmaankin kun molemmat suomalaisopettajat hyökkäsivät ensimmäiseksi uuteen toilettiimme, ja palasivat sieltä vuolaasti selittäen. Eihän ne toiset ymmärtäneet mikä oli homman nimi, ihmettelivät varmaan vesiklosettien harvinaisuutta Suomessa.  Todellisuudessa vessa oli saanut viimeisen silauksen "taideteoksesta" seinällä - mielenrauhaa ja silleen.

Tarjosimme vieraille Lappi-aiheisen aterian, varmaan nopeimmat siellä jo arvaavatkin mitä. Ruisleivän päällä smetanaa, sipulia ja kirjolehen- tai siianmätiä alkupaloiksi. Pääruokana poronkäristystä, pottumuusia ja puolukkahilloa ja lopuksi leipäjuustoa ja hilloja (lakkoja/suomuuraimia). Lisänä oli lakkajäätelöä jos juusto ei ihan pudonnut, ja kahvi tarjottiin viimeisenä yksikseen, koska se on kuulemma ranskalainen tapa. Suomalaiset vieraat uskalsivat poistua ruokailun jälkeen kun lupasin heittää vieraat hotelliinsa Leppävaaraan. Guitar Heroa soittassa omaa musiikkia tekevä esittävä Guillaume äityi ihan hurjaan kitaran vingutukseen. Hän halusi välttämättä vaikean vaatimustason, mitä esimerkiksi itse en hallitse, ja parin ihan pieleen menneen yrityksen jälkeen alkoi pistää nuottia erehtymättömästi kohdalleen. Treenaaminen on näköjään lahjattomia varten.
Tästä linkki Guillaumen bändin sivuille, pipopää on laulaja eli hän itse.
http://www.noomiz.com/bess

Kauneus ja Terveys

Alkupaloja, sipulit ovat tuntureita

Lääkärikin soitteli päivänä eräänä ja kertoi asioiden menevän oikeaan suuntaan, ilmeisesti valkosolutkin ovat nyt toleranssien sisällä. Nyt kysyin hänen nimensäkin, koska hän lienee täällä hetkellä se joka ohjaa tätä junaa oikealle raiteelle. Kunnalisen terveydenhoidon varjopuolia (tai sitten ei), on se ettei voi sitoa samaa lääkäriä yhteen potilaaseen. Nyt sitten kaikki, minä mukaanlukien, kyselevät koska-miten-kuten töihin, mutta ei se taida nyt ihan niin simppelisti mennä. Jälleen kerran käytän vertailukohtana syöpää, joka on kuitenkin yleensä vähän vittumaisempi tauti. Kuinka moni oikeasti uskoo kaiken olevan taas kunnossa, jos tarkastuksessa ei näy etäpesäkkeitä? Samanlaista piilohippaa tässä lienee tarjolla vielä pitkäksikin aikaa, suorastaan loppuelämäksi. Aiheesta lisää urheiluuutisten jälkeen.

Sporttivartti
Maratonkoulussa piti olla tarjolla kymmenen kilometrin testijuoksu, siis täysillä, mutta se vaihdettiin ylämäkitreeniksi kelin liukkauden vuoksi ja hyvä niin. Ope kehoitti minun ottaamaan rauhallisesti ja me molemmat tiesimme sen olevan seinille puhumista. Ennakko-odotuksista huolimatta maltoin mieleni ja taivalsin parin ladyn kanssa häntäpäässä. Olivat muuten ensimmäisiä (Tuomoa ja ohjaajaa lukuunottamatta) joille mainitsin sairaudestani, kun ihmettelevät vähäistä osallistumistani. Hetken päästä jäin kuitenkin yksin väistelemään ylös rynnivää äijälaumaa, jonka mukana olisin itsekin normaalisti irvistellyt. Hitaasta läpsyttelystä huolimatta pulssi takoi 170, voimat onneksi sentään riittivät takaisin autolle. Seuraavat pari päivää olinkin sitten lähes vuodepotilas, enkä mennyt seuraavan viikon juoksutreeneihin. Futista tulee kyllä pelattua joka torstai.

Onks tiatoo?
Työnteko lienee vähän kinkkisempi kuvio sitten istuttaa tähän soppaan, kun kukaan ei tiedä sen vaikutusta fyysiseen kestävyyteen, keuhkojen toimintaan tai stressinsietoon. Minähän en osaa pysyä kohtuuden rajoissa myöskään tehdessäni töitä, sinnehän jäivät about parin kuukauden ylityöt byroolle sisään mutta ne taitaa olla jo unohdettu kaikista kirjoista ja kansista. Kuka käski asua duunissa?

Musat lienee jo loppuneet, joten tästä lisää jytinää pyttyyn:

Zumba murhasi kaiuttimen
Marjo sanoi tarvitsevansa minut kantamaan kaiuttimet koulun liikuntasaliin, jossa järjestettiin zumba-tapahtuma. Tietenkin sinne piti kantaa kaikki muutkin sälät ja kytkeä ne, mutta sitten kuulemma saisin mennä ja tulla iltapäivällä purkamaan ja viemään tavarani pois. Busailin kamat pydeen, ja virtojen kytkeytyessä kiinnitin huomion kovaan "pörinään". Onhan ne kaiuttimet aina ylimääräistä ääntä pitäneet, mutta eivät näin pahasti. Juurikin otsa rypyssa totesin ettei toinen ämyri anna bassoa ollenkaan, kun se pimeni kokonaan samalla kun ensimmäiset pikku zumbaajat taapersivat sisälle. Onneksi lapset ja nuoret olivat ensiksi, joka antoi kaksi tuntia aikaa saada laitteet laulamaan ennen aikuisten saapumista. Osaan kyllä kytkeä johtoja, mutta en kolvata tai käyttää sähkömittaria, eli en osaa korjata elektroniikkaa. Siispä kotoa hakemaan omat henkilökohtaiset Audio Pro Blue Diamond -kaiuttimeni ja kotiteatterivahvistin. Ennen kuin nypin kaikki ne miljoona piuhaa irti, ajatus kyllä välähti mielessä että vaatekaapissa lojuisi vanha vahvistin. Panostin laatuun ja otin uuden. Niissä mun kaiuttimissa on muuten musta pianolakkapinta ja paketissa tulee mukana valkoiset hansikkaat ettei niitä käsitellessä sitten jää sormenjälkiä, ja ne piti sitten kantaa Golfin takaluukkuun, joka on hiekan ja pikkukivien määrästä päätellen oli viimeksi imuroitu vuonna miekka ja kypärä.

Lapset olivatkin jo lopettelemassa tuntiaan ja nuoret olivat tulossa vuorostaan sisään kun sain asennuksen tehtyä, paha vain että vahvistin sanoi "naks" kun käänsin volumea. Parin yrityksen jälkeen lähdin hakemaan sitä kaapin perällä makaavaa toista vahvistinta. Aikuisten zumban alkaessa lavan edessä lattialla rumaa soundiaan räki ilmoille jäljelle jäänyt pa-kaiutin ja korokkeiden päälle nostetut kiiltävät hifit levittivät majesteetillista äänimaisemaa tanssijoiden päiden yli. Takariviin kuulosti oikein hyvältä, kun venäläisestä disco-kaiuttimesta ei kuulunut muuta kun basso. Arviolta sata naista zumbasi tuon virityksen tahdittamana puolitoista tuntia, ja Marjo ohjaajana hikoili myös tuskasta laitteiden kestävyyden puolesta.

"You saved our asses." Kehui vaimo miestään, enkä olisi enempää voinut yhtyä edelliseen puhujaan. Mietin että harvasta talosta sattuu löytymään varalle riittävän hyvä vahvistin ja kaiuttimet ja vahvistimen varavahvistin täyttämään koulun liikuntasalin musiikilla. Niin, ja tietotaito saattaa tuo kaikki sälä soivaan tilaan. "Itseasiassa sä olet nyt mulle velkaa isosti." Luonnossa maksettaessa muijan ei tarvitsisi laittaa housuja jalkaan ainakaan viikkoon, mutta jos nyt säädetään takaisinmaksu omalle nopeudelle, niin eipähän tarvitsisi katsella pariin kuukauteen lauantaisin Päivän säätä, kun Kymmenen uutisten ja Tulosruudun välissä kävisin lyhentämässä velkaa. Rouva löi kuitenkin setelitukon kouraan. "Tässä sulle tää laitevuokra." Meinasin jo hymyillä, mutta sitten muistin että kaiutin on edelleen paskana ja seksin sijaan meillä katsellaan sääkarttoja kesään saakka.

Pahamaineista Zumbaa epäillään myös vahvistimen taposta
Viihdekeskuksen rakentaminen takaisin entiselleen kestikin sitten neljä päivää, vaikka se lienee ainoa asia maailmassa jonka osaan tehdä keskivertoeskoa paremmin. Pelkkien piuhojen vetoon sain tuhlattua pari päivää, en kyllä tainnut ihan täysillä yrittääkään, koska ilmeisesti takaraivossa jyskyttävä epävarmuus vahvistimen kohtalosta voi terän innostukselta. Eihän se paska sitten enään toiminutkaan vanhaan malliin. Nyt tulee hieman teknistä juttua, joten kaikki eivät pysy ihan kärryillä. Se on ok, jatkakaa siitä kun suomenkielinen kirjoitus osuu taas silmään.

"Noi sit kiinni kiinni tohon. Saa suorittaa."

Pioneer VSX1017 -teatterivahvistimessa on seitsämän päätevahvistinta, viisi kotiteatterin kaiuttimille ja kaksi "ylimääräistä", vaikkapa jos haluaa viedä piuhat viereisen huoneen kaiuttimille. Tai saunaan. Ne kaksi vahvistinta voidaan ohjata myös pääkaiuttimille bi-amp kytkentänä, jolloin ääni jaetaan kahtia, korkeat äänet tulevat pääkaiutinliitännästä ja bassot niistä ylimääräisitä liitännöistä. Kaiuttimissahan pitäisi silloin olla kahdet liitännät, koska nyt tuleekin ääntä yhden johdon sijasta kahdella piuhalla. Eihän mulla niissä kaiuttimissa mitään kahta liitäntää ole, mutta hitostako se yksi liitäntä tietää että siihen on tungettu kahdet johdot. Lopputuloshan on kuitenkin sama - yksi kokonainen ääni. Homman pointtihan on se, että kaiutin saa nyt watteja kahdesta vahvistimesta, eikä vain yhdestä - tehot ovat tuplaantuneet.

Tuollaisen virityksen tein pari vuotta sitten ja hyvin on laulanut, vaan ei laula enään. Aikani Pioneeriä naksuttelin ja tuijotin välkkyvää phase control varoitusvaloa, kunnes oli pakko antaa periksi. En vain keksinyt miksi kaksoispiuhoitus ei enään toiminut, vaikka vaihdoin ne piuhat tuplaten paksumpiinkin. Palasin ohjekirjan mukaiseen yhden johdon kytkentään ja johan rupesi toimimaan. En kylläkään huomaa mitään eroa aikaisempaan, mutta silti vituttaa ihan älyttömästi. Minä, koneiden herra ja impedanssin ylijumala, joudun tyytymään tavisratkaisuun, joka löytyy jokaisesta perushilavitkuttimesta...

Marjo löysi talviteloilla lepäävästä kompostiastiastamme tupakantumppeja ja samalla muisteli että yhtenä päivänä oli yläkerran vessan ovi painettu kiinni saakka, vaikka Artunkin pitäisi päästä sinne. "Ketäköhän täällä oikein käy päivisin kylässä?" Tumpit olivat Galouses-merkkisiä, siis ranskalaisia, joten Guillaume ei ole luultavasti kehdannut röökillä käydessään heittää tumppeja hankeen, vaan tuonut ne sisälle ja heittänyt roskiin. Tai siis erehtynyt ja heittänyt ne kompostiastiaan. Ovelle en keksinyt tyhjentävää selitystä. Jumalauta ämmät, mähän olen sanonut teille että se ovi jätetään auki, eikä heitellä rintsikoita ympäri taloa.

Jehova on ihan lasten leikkiä
Playstation lähti sitten uudestaan korjauskierrokselle, hermo paloi pitkiin latausaikoihin. Rattipenkkikin kannettiin autotalliin vieraiden katseilta piiloon, ja molemmat huokaisimme helpotuksesta - nyt siitäkin hullutuksesta päästiin. Gran Tourismo 5:ttä voi pelata joko ajamalla itse, tai olemalla tallipäälikkö ja antaa kuskille ohjeita miten ajetaan, samat autot, kisat ja palkinnot. Eihän se mikään uusi juttu ole, mutta kun kävin netistä lukemassa mitä autoja saa mistäkin kisasta palkinnoksi, niin osasin mennä voittamaan (edelleen on toinenkin pleikkari) sen kisan jossa saa palkinnoksi vuoden '70 Toyotan racerin. Sillä pääsi voittamaan klasikkokilpureiden kisan, johon meno oli tyssännyt aikaisemmin. GT5 palkintoautot

Siitähän se sitten lähti rullaamaan, laitoin heti aamusta kisat pyörimään ja välillä piti vain vilkaista onko kuskit jo maalissa. Pidemmat vedot säästin nukkumisen ajaksi ja muutaman yön kone onkin rouskuttanut kilpailuja läpi. Viimeisimpänä niistä 1000km ajot, johon meni aikaa noin seitsämän tuntia. Vielä olisi edessä neljän, yhdeksän ja kaksi 24:n tunnin kisaa, jotka siis kone hoitaan kun valitsen riittävän hyvän auton ja säädän sen radalle oikein. Kuskithan olen kasvattanut pienistä biteistä kunnon räikkösiksi, joten varikkohenkilökunta ja sää voi enään mokata. Itse ajaessa pitää tietenkin olla koko ajan hereillä, ja päässä onkin kehittynyt visio järjestää 24:n tunnin ajosessio, johon tarvitsisin kavereita jeesaamaan ratin pöyrityksessä. Tai sitten mä alan vetämään uutta jehova-huumetta, että lähtevät nämä pikku-ukot pois päästä pörräämästä.

Uutissähkeitä
Viime tiistaina oli suunnitelma juosta 40 minuuttia yhteen suuntaan, kääntyä ja juosta takaisin. Tunnin kohdalla keho kieltäytyi ottamasta enään juoksuaskelia ja jouduin kävelemään pari kolme viimeistä kilometriä. Paska homma kun lihakset kylmettyvät ja hiki jäätyy iholle, mutta keuhkot eivät pysty tuottamaan happea verenkiertoon niin paljoa että saisi edes pienen laukan päälle. Pari viikkoa aikaisemmin piti kävellä neljä kilsaa kotiin, enkä ollut happy silloinkaan. Ihmettelen vain että viime vuoden puolella olin verikokeiden mukaan sairaampi kuin nyt, mutta sain silloin happea paremmin.

Rattipenkki on palannut! Vedin ekana iltana neljä tuntia yhdeltä istumalta ja hikoilin kuin pizzanpaistaja iltavuorossa, en ajamisen raskaudesta vaan itkupotkuraivareista joita peli saa aikaan. Normaalisti nopein tapa ohitella kanssakilpailijoita on härski kyynerpää-taktiikka, unohdetaan hetkeksi jarrut ja parkataan oma keula kaverin kylkeen. Se on varmaan helvetin hieno idea opettaa pelaajat välillä ajamaan niin ettei toisia saa kolhia, mutta jos kaveri tönäisee takaa minua, niin miksi minut diskataan? Hipaisut näköjään lasketaan, Nascar on ihan junttien laji ja God bless America.

Huonoin biisi ikinä
Tuolla otsikolla varustettuna kaveri julkaisi facebookissa seuraavan videon. Kuvitelkaa hetki olevanne yli nelikymppinen mieshenkilö, has-been-dj joka tietää kaikesta kaiken ja omaa mielipiteen joka asiaan, eikä ujostele kertoa sitä. Ja sitten sun internettisi työntää ruutuun tällaista. Siis haloo mitkä sanat! Voidaanko laulutaidosta edes puhua, ja mikä vitun pedofiiliräppärikin sinne pelmahti mukaan?
Rebecca Black "Friday"

Kiukuspäissäni söin pääni ja meinasin tukehtua nenääni. "Miksi tällaista paskaa on menty tekemään?" Kuka tää muija on ja miksi se määkii? Onko kyseessä jonkun tv-sarjan näyttelijä vai millä tässä yritetään rahastaa?

Tämä kaveri oli mun kanssa samaa mieltä.
OVEREXPOSED: REBECCA BLACK

Kävihän se lopulta ilmi mikä tässä oli homman nimi:

13-vuotias teinityttö Rebecca Black on noussut yllättäen suureen suosioon, kun hänen taannoin julkaisemansa Friday-niminen kappale on saavuttanut YouTubessa valtavan suosion. Kappale ehdittiin jo nimittäin “maailman huonoimmaksi biisiksi”, mutta se ei ole faneja vähentänyt.

Friday-kappaletta on kommentoitu myös “naurettavan huonoksi”, mutta kritiikistä huolimatta kappale on varsin tarttuva. Sen osoittavat myös katsojamäärät, sillä musiikkivideo on katsottu maailman suosituimmassa videopalvelussa reilussa kuukaudessa jo peräti 26 miljoonaa kertaa ja määrä kasvaa nopeasti. Näin ollen on perusteltua puhua todellisesta nettisensaatiosta. Suosio on näkynyt samalla myös hittilistoilla ympäri maailmaa.

Teinitytön huippusuosio näkyy myös Twitterissä, jossa hänestä on viime päivinä puhuttu ajoittain jopa enemmän kuin Japanin tsunamista ja maanjäristyksestä. Neitokainen itse on kertonutTwitter-blogissaan olevansa hämmentynyt saamastaan suosiosta. Kappaleen kirjoitti hollywoodilainen yhtiö Ark Music Factory, joka antaa rikkaille perheille mahdollisuuden tehdä lapsistaan poptähtiä. Blackin perhe maksoi kappaleesta 1.500 dollaria.

Moderni prinsessaleikki siis,  jonka pappa betalar. Näitä tyttösten laulamia biisejähän on youtube pullollaan, ei siinä mitään ongelmaa, joten ihan turhasta otin taas lämpöä. "Mutta kun se video näytti ihan levyyhtiön tekemältä."

Blogista näkemiin tällä kertaa.
Dimitri finds out today is Friday

Vitun hyvää vuosipäivää kaikille

Olin lähdössä lenkille pari päivää sitten, ja pitelin käsissäni niitä samoja lenkkareita joita en ehtinyt edes uutena kokeilemaan viime vuonna ennen kuin hommat lähti lapasesta.
Onko siitä tosiaan jo vuosi mennyt?

13.3.2010 ensimmäiset selkäkivut iskivät ja vielä kaksi viikkoa kitkuttelin töissä kunnes tyrmäysisku tuli ja kaatoi minut yhteiskunnan elätiksi. Mutta että vuosi tekemättä mitään hyödyllistä työtä, tai ylipäätään mitään, sehän on luonnon vastaista käyttäytymistä. Kai olen siinä ajassa löytänyt elämälleni tarkoituksen - no en. Entäpä kiitollisuus jokaisesta uudesta päivästä - paskat, ja kenelle? Kai sulla on kuitenkin harmonia universumin kanssa - pidä sinä omatunto siellä turpasi kiinni! Ihan perseestä koko tauti ja vuosi elämää on mennyt vessasta alas. Kenen on vastuu?

Wanha tyyli - tästä lähdettiin rikkomaan...

Uusi wc-istuin ei ollutkaan vedenpitävä, vaan lirutti huudeltaessa lattian märäksi. Käyttökieltoon koko putka viikonlopuksi ja mies ilmestyi paikalle maanantaina. Kävi ilmi ettei vika ole asennuksessa, vaan itse pytyssä on tiivisteet lintassa valuvirheen johdosta. Rautakaupassa huomaan ettei minulla olekaan se pytty jonka olen ostanut, vaan puolta halvempi. Ihmeellistä sinällänsä etten kilahda, vaan totean asian tyynen rauhallisesti. Samalta sylttytehtaalta ne molemmat istuimet tulevat ja sisältävät saman huuhtelumekanismin. Myyjäkin on sitä mieltä että voisihan sen parempaankin vaihtaa, mutta haluavat ihan päättömästi välirahaa. Muutun Darth Vaderiksi ja käynnistän kuristussäteeni. "Jos haluatte välttämättä pelata tämän näin niin olkoon, mutta uuden pytyn on parempi olla kunnossa tai tämä tulee teille niin kalliiksi, että kaiken tämän jälkeen sinun olisi kannattanut antaa se parempi pytty minulle nyt ilmaiseksi." Hän levittelee käsiään.

Kelan central byroonkin kanssa alkoi myös tökkimään. Olin ajanut taksilla 5.1. lääketiputukseen Meilahteen ja hoitanut taksille kupongit ja maksanut omavastuuosuuden, ihan kuten siihen saakka aikaisemminkin - paitsi ettei minun ole tarvinnut enään vuoden 2010 lopussa maksaa itse mitään. Vuosi on kuitenkin vaihtunut ja se on Kelassa ilmestyspäivä jolloin kaikki saavat ansionsa mukaan. Yritän puhelimitse selvittää mikä on ongelma jos kerran edellisellä viikolla (siis viime vuonna) homma on ollut ok, ja olen tämän uuden vuoden puolella toimittanut parikin lääkärin B-lausuntoa paikalliseen Kelaan. Eikö näistä tiedoista käy ilmi ettei mitään muutosta ole tapahtunut, sama tauti samat oireet. No vittu ei. "Voisitko pyytää lääkäriltä todistuksen että olet tuona päivänä ollut oikeutettu ajamaan taksilla?" "Meinaatko että Wegener on ollut viikon talvilomalla juuri tuona päivänä?" "Olisi helpompaa jos sulla olisi sellainen todistus, vaikka loppuvuodeksi." "No mä ajattelin parantua, mutta unohdetaan sitten se." "Ööö tuota siis..." "Joo moi nyt, mä hommaan teille lippuja ja lappuja." Saatana että ei mene mun jakeluun tuo ajatuskuvio.

Onneksi viihde-elektroniikka palasi kotiin ilman lisälaskua. Videotykki alkoi toimia kun irroitin ja kiinnitin lampun pari kertaa paikalleen, ja sain takuuvaihtopleikkarin rikkinäisen tilalle. Tykki toimii edelleen, mutta pleikkari saa kohta lähdöt tästä mökistä. Se lataa pelin sivuja verrattuna talon toiseen laitteeseen 2-3 kertaa pitempään. Asensin jo koko järjestelmän uusiksi ja siihen meni 14 tuntia + tunnin asennus uusille ohjelmistoille niin itse koneelle kuin pelillekin + tunnin pelin esiasennus kovalevylle. Ei muutosta mihinkään. Olen katsellut elokuvia digiboksin kovalevyltä kohtaus kerrallaan aina kun pleikkari lataa uutta rataa tai autoa, mutta nyt maljani on ylitsevuotava. Jos Bigi, Ville tai Elvis luette tätä niin saatte varautua uuteen vaihtorumbaan.

Ensimmäinen kymmenen kilometrin juoksulenkki on pitkästä aikaa takana ja kaikkeni jouduin antamaan etten sortunut kävelemään. Typerästi muistelin että tässä ja tässä lämpötilssa olen käyttänyt näitä tai noita tamineita. Niin olen, mutta olen myös ollut kykenevämpi kovempaan vauhtiin ja sitä kautta kehittänyt ruumiinlämpöä. Kunnon aloittelijana syöksyin matkaan ihan liian kovaa ja kun voimat ehtyivät niin kylmyyskin iski. Itse asiassa tein saman mokan kaksi kertaa peräkkäin viikon sisällä. Hieno tunne kun pakkastuuli puskee voimalla tuulipuvun housut kiinni reiteen ja kylmyys alkaa jo polttelemaan. Suhinakankaan alla on kun on seuraavana iho, ei pitkiä kalsareita. Se jälkimmäinen lenkki piti typistää kahdeksaan kilometriin ja kun kerran annoin periksi ja kävelin, niin sitten kävelin melkein kolme kilsaa koko reissusta. Ei ollut let's go meininki. Selän tukirakenteet ovat päässeeet surkastumaan/ veltostumaan ja mies juoksee "lysyssä". Askel on polvia rasittava - enkä näin voi syöttää voimaa jalkojen lihaksiin oikein. Treeniä, treeniä...

Keuhkolääkäri soitti viime viikolla ja kertoi arvojen olevan kuin terveellä ihmisellä. Olin hieman hämilläni koska luulin homman ottavan takapakkia, mutta jos johonkin kohtaan on pakko ottaa hyviä uutisia niin otetaan tähän, tämä muu hässäkkä on vain maallista. Hetkinen, onko ilmassa yhteyttä universumiin? Olen erittäin kiitollinen naislääkärille uutisista ja sovimme uusia kontrolliaikoja laboratorioon ja itse pääkallopaikalle. Kerron Kela-show:sta ja hän arvelee sen päätyvän vielä omalle työpöydälleen. "Parempi hoitaa se samantien kuntoon." Olen edelleen kiitollinen hänelle.

Tähän on tultu - eläköön uusi toiletti!

Uusi putkimies ilmestyy torstaiaamuna oven taakse uusi, oikea pytty kainalossaan. Vanhan poisto ja uuden asennus käy ammattimaisen sujuvasti, samoin hänen tahdikas käytöksensä. Häntä on ilmeisesti varoitettu. "Juu, kaikki on kuulemma mennyt metsään tässä kaupassa, mutta nyt hoidetaan kuntoon, Firman piikkiin." Saumauskin tulee oikeaan sävyyn eivätkä vedet lainehdi lattialla, joten uusi wc on ovea ja listoja vaille valmis.

Käsilääkäri soittaa röntgenkuvasta ja kyselee käden vointia. "Onhan se vähän arka, eikä kestä nopeita liikkeitä." Sovimme uudesta käynnistä kuvauksissa, mutta en kerro hänelle että pakkaan samalla sisäfutiskamojani reppuun, en kertonut keuhkolääkärillekään. Nerokkaasti olen keksinyt ottaa mukaan nyrkkeilyhanskan suojaamaan oikeaa kättäni ja puolustajana ei tarvitse juosta keuhkoja verille. Teoriassa. Viiletän välillä kentällä ihan täböillä vastustajan maalilla ja Koskenniskan (tuttu kaveri) kanssa painiessani kaadun juurikin sen murtuneen käteni päälle. Nyt kaikki lukijat pidättävät henkeään ja miettivät mitä seuraavaksi - ei mitään. Kekki ylös parketilta ja pallon perään. Loppupelin kättä kyllä jomotti, mutta seuraavana päivänä se oli kuin uusi. Arkuus oli poissa ja sain käden nyrkkiin ja auki todella nopeasti. Sopivassa asennossa se kuitenkin alkaa huutamaan hoosiannaa jos yritän nostaa sillä yli kahden kilon painoista tavaraa. Enpä siihen en enään juurikaan kiinnitä huomiota, paitsi jos tökkään väärän sormen kipeästi jotain vasten. Tällä viikolla kävin jo toisen kerran hanskan kanssa pelaamassa, ja nyt tuli monta hienoa maaliakin. Missä olivat Urheiluruudun kuvaajat?

Nyt on siis sunnuntai ja Marjo palaa Hollannista huomenna, työmatka on kestänyt silloin viisi päivää. Sen verran tv:n katselu ja pelaaminen on ruvennut tympimään, että eilen kävin veljeni luona saunassa ja tänään blogin kirjoittaminen tuntui hyvältä idealta. 

Ehdin toki tänään käydä autolikkeessä, koeajossa Mini One. Makee kottero jossa oli jopa parempi alusta kuin olin odottanut, ja olin odottanut aika paljon. Moottori oli vain surkea 55 kw/ 75 hp, eli eipä vaimon kaipaamaa lähtöä sillä valkene. Silti se jäi vähän kaihertamaan.

Kuvassa kolme pehmeää: pallo, hanska ja tuon jätkän pää.

Syö enemmän kuin tienaa

Perjantai 25.2.
Autonhakureissulla Lauttasaaressa aloin arvostaa oikean käteni olemassaoloa, vaikka se ei ihan täysillä olekaan pelissä mukana. Puristusvoimaa ei juurikaan ole, jo pelkkä nyrkkiin saaminen vaatii keskittymistä ja irvistelyä. Silti siinä voi pitää hanskaa ja kantaa kirjaa, jota kannankin mukanani yllättävien odotushetkien varalle - laitostumisen jäänteitä. Vanhaa jotain sanontaa mukaillen "Sitä oppii arvostamaan jotakin vasta kun menettää sen." Tulipa jotenkin yhtäkkiä mieleen ostaa Marjolle kukkia, niin kuulemma miehen kuuluu tehdä. Kaikkeahan voi kokeilla, ja puketin kanssa kotiin romanttisella mielellä ja ehkä taka-ajatuksella: "Josko pääsisi vähän röörejä rassaammaan". Ja toden totta, tiskikoneen poistovesi nousee tiskialtaan puoliväliin eikä laske pois, joten vieteri esiin ja tunkemaan sitä putken suusta sisään. Haju kävi silmiin ja kulmakarvat kääntyivät kiharalle.

Lauantai 26.2.
Oslon MM-hiihtoja tv:stä vilkuillessani tulee minullekin pitkästä aikaa pakottava polte tehdä liikunnallisia suorituksia. Lenkkitamineet esiin, ja pukeudun tarkoituksella liian lämpimästi pakkottaakseni itseni hölkäämään riittävän hiljaa tarvimatta kuitenkaan palella sen takia.

Töölönlahti Blackjack lähestyi minua facebookissa ja kyseli kunniallisista aikestani osallistua juoksutapahtumaan. Tarkoitus on kiertää Töölönlahtea ympäri, kukin omien voimiensa mukaan. Blackjackin saavuttaa kun kiertää kahden kilometrin radan 21 kertaa, yhteensä 44 km joten maraton tulee täyteen 20:lla kierroksella. toolonlahtiblackjack.com

Vuonna 2008 taivalsin täyden matkan, jouduin kävelemään varmaan kuusi kierrosta väsymyksen ja jalkoihin tulleiden rakkojen vuoksi. 2009 jouduin keskeyttämään 26 km kohdalla, kun krampit eivät päästäneet jalkoja enään suoraksi ja oli niitä rakkojakin. Saman vuoden elokuussa JUOKSIN ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen Helsinki City Maratonin. Okei, kahdessa viimeisessä ylämäessä oli pakko kävellä joska jalat kramppailivat älyttömästi. Loppusuoralla meinasin lentää täydestä vauhdista naamalleni asfaltille, kun krampit alkoivat lukitsemaan sattumanvaraisesti reisi- ja pohjelihaksia. Harjoittelu vuodelle 2010 alkoi viikko tuon maalintulon jälkeen.

Viimevuotinen minä juoksi vielä tammi-helmikuussa jopa 19 km lenkkejä 15 asteen pakkasessa, kun taas tämän vuoden malli pääsi 5,2 km kun pakkasta oli viisi astetta, ja joutui vielä kävelemäänkin pari kertaa. Uusin valmentajani herr Wegener otti minut leiriinsä maaliskuun puolivälistä 2010 lähtien, kun kuntoni oli silloin todella hyvä, ja laati uuden harjoitusohjelman. Se ei sitten sisältänyt kestävyysmatkojen kilpailutapahtumia, joten hiljaista on maratonrintamalla ollut. Muutenkin oli ihan perseestä koko ohjelma. Googlettamalla: juoksu maraton, tärähtää keulille seuraava teksti: "Maratonin juokseminen on hyväkuntoisellekin ihmiselle raskas fyysinen suoritus, johon valmistautuminen hyvissä ajoin on äärimmäisen tärkeää." Joten tottakai mä olen 21.5. Töölönlahtea kiertämässä - 21 kertaa, joo joo. Miksi en olisi?

Sunnuntai 27.2.
Saamarin selkä, kello kuudelta hereille. Kissan perkelekin sekoaa ja aloittaa tolkuttoman huutonsa, heitän sen saunaan jäähylle. Syön muroja ja mehua, ensimmäinen aamiaiskattaus loppuu klo 8 ja palaan takaisin nukkumaan. Pari tuntia myöhemmin kissa pääsee takaisin talon puolelle ja yhteisaamiaisella vedän pari kuppia kahvia ja pari kinkku-/juustoleipää. Kello 15 lounas on aurinkokuivatuilla tomaateilla ja pinjansiemenillä täytettyä kanaa, riisiä ja uunikasviksia, itseasiassa syön puolitoistakertaisen annoksen kuin edellisenä päivänä samaa tavaraa. Makaronilaatikkoa uppoaa sisuksiini puoli kuuden seutuvilla, ja heti kahdeksen jälkeen teetä ja pari leipää.

Marjo menee kilttinä tyttönä nukkumaan puoli yhdeltätoista ja minä jatkan mukanani kantamaani ja jo koko päivän lukemaani kirjaa (Ildefonso Falcones: "Meren katedraali" La catedral del mar ©2006). Tarina sijoittuu 1300-luvun Barcelonaan ja imee minut mukaansa juonenkäänteisiin. Kello yhdeltä on pakko pistää pakastepizza uuniin ja vilkuilen olkani yli inkvisition kätyreitä, tällainen nälkä täytyy olla paholaisen keksintöä. Pizzaa ahmiessani kiroilen ja tuuletan kirjan tarinan mukana, kolmelta yöllä se loppuu ja pääsen nukkumaan.

Tässä vaiheessa taitaakin teillä olla ainakin musat loppu, joten tähän väliin uusi biisi ja kohti loppufiaskoa.

terve, työtä tekevä, liikunnallinen

 laiska, heikko, haiseva, ruma

Surkeimmat taxi ridet TOP3
Sijalla kaksi on surullinen tarina joka alkoi Meilahden taksitolpalla. Kuski kertoi odottelevansa vakioasiakkaansa puhelinsoittoa, mutta sitä ei  ollut vielä kuulunut. Liikkeelle lähdettiin, mutta Kehä I:n kohdalla puhelin pirahti ja kohta kuski kysyi voisiko hän jättää minut Myyrmäkeen josta ottaisin itselleni toisen taksin - tämä kyyti ei maksaisi mitään. Normioloissa halvempi kyyti (lyhyempi matka) olisi ollut voittoarpa, mutta minulle taksi maksaa saman Kelan omavastuuosuuden kilometreistä riippumatta. Ja normioloissa olisin luultavasti käskenyt äijän keskittyä muuhun liikenteeseen ja ajaa (ja olla häiritsemättä), mutta nyt en viitsinyt olla bitch. Jos mä olen niin huono rahti tähän lotjaan ettei kannata mennä kotisatamaan saakka vaan mielummin dumpataan puolimatkaan, niin pidä tunkkis.